Koske mua niin, etten voi enää unohtaa, kuka on se joka minut omistaa.

Morjesta!

Mullon ihan kamalan lujaa pää kipiä ja väsy ku tuli viime yönä nukuttua niin huonosti. Kaikista vaikein hetki sitte kultsin lähön jälkeen oli viime yönä ku menin nukkumaan. Itkin ekaa kertaa hetkeen itteni uneen. Jotenki tuntu niin pahalta ku on nukkunu nyt koko kesäloman melkein joka yö sen viekus. Ja nyt pitäis nukkua sitte yksin. 

Mutta kyllä tämä tästä, ja juttelu kohtalotovereiden kans on auttanu :). Lisäksi se kun on saanu muuta mietittävää, ku on töitä ja huomenna asuntonäyttö ja sitte viä kuntoilua! :)) jes, kyllä tää tästä, tavote on ihan oikeesti laihduttaa ja yllättää jaakko että munki kunto kohoaa niinku sen intis. 

Nyt mulla ei oo kuvia, otan ehkä netistä jotain. Mutta nyt loppu viikosta ollaan menos vähä mökkeileen niin sitte katotaan mitä tapahtuu :))

Kyllä tämä tästä, pikku hiljaa.

Merkku

ps. nuo alla olevat sanat kuvaa hyvin mun tunteita :p

Sua ilman olen sade vailla vettä
Aavikon huuto
Hiekkaa jäi eteiseen, sun kengät on sieltä kadonneet
Sua ilman olen kaiku vailla ääntä
Kanjonin seinä
Mä selkääs jäin katsomaan, miks en sitä sanottua saa?

Sun oon
Sun oon
Mun rajuilma raivosi sun tähden
Mut kokonaan sun oon

Sua ilman olen päivä ilman valoa
Uinuva niitty
Ja pimeyteen vajosin, kun ilman sua olla yritin
Mä oon niin kuin talvi vailla lunta
Luonnoton laulu
Jo virheeni ymmärsin, tuo keuhkoihin ilma takaisin