My thoughts

Hei!

Tänään oli kyllä yks mun elämän kummallisimmista aamuista. Istuin keittiön pöydän ääreen ja katselin pihalle niinku yleensäkki ja yhtäkkiä huomasin että hymyilin. Aloin sitte miettiä, että miks ihmees, onko mun elämä niin hyvää ja helppoa ku ruusuilla tanssiminen vai mistä tämä äkillinen onnellisuuden puuska yhtäkkiä johtu. Mutta aikani mietittyä tajusin, että miksei ihminen voi olla onnellinen just sellasena kuin on? Miksei ihminen voi hyväksyä omia heikkouksia ja virheitään, aiva niinku meitä vaaditaan hyväksymään toisten? Miks me pyritään täydellisyyteen ja halutaan parasta. Siks koska pyöritään kaikki pelkästään oman napamme ympärillä.

Mutta mitä pahaa siinä on? 

Tämähän on meidän oma elämä. Ei me eletäkkää täälä maailmas muitten takia. Pohjimmiltaan ihmiset tekee asiat siks että tulis ite onnelliseksi, mutta onko se väärin? Onko väärin ajatella omaa etuaan ja hyvinvointiaan? Mielestäni ei. 

Tämä aamu sai mut ajattelemaan hyvin erilaisia juttuja ja paljon. Jotkut on joskus sanonu tai melkeimpä haukkunu mua haaveilijaksi. Mitä sitten? Mä haaveilen paljon, myönnän sen. Mutta en näe siinä mitään pahaa. Voin istua tuntiakausia vain miettien, murehtien ja haaveillen niin omia ku toistenki asioita. Ja miks murehrin toisten asioita, vaikka en voi tehä mitää mikä muuttais niitä? Oon miettiny tätä kysymystä paljon, useaan kertaan. Mitä meitä hyödyttää murehtia muiden asioota kun ite ollaan yhtä pahas elämäs tilantees. Kaikilla on yhtä vaikeeta ja yhtä isoja katastrofeja, ei niitä voi verrata toisen elämään. Jokainen ihminen kohtaa hankaluuksia ja ongelmia joista pitää vain päästä yli ja jatkaa elämäänsä. 

Halusin jakaa mielipiteeni, kirjoittasin nämä ajatukset muuten päiväkirjaani mutta en sellaista enää omista. Tämä maailman vääryys tuntuu joskus ylitsepääsemättömältä. Joskus olisi mukavaa vain mennä sängyn alle piiloon isoa pahaa maailmaa, unohtaa velvollisuudet ja kääntää aamulla kylkeä, unohtaa terveelliset elämäntavat ja syödä mättöpussillinen karkkia, unohtaa unirytmi ja valvoa myöhään katsoen hyviä elokuvia. Nämä kaikki haluaisin vielä joskus kokea, koin ne huolettomassa lapsuudessani kun kaikki oli helppoa ja yksinkertaista. Nyt kaikki on vaikeaa ja aikaa vievää. 

Mutta miks kaiken pitäisikään olla helppoa?

Haluan ainakin oppia pärjäämään tässä elämässä, näyttää vahvuuteni. En ole ollut hyvä koulussa, en hyvä liikunnassa, enkä musiikillisesti tai taiteellisesti lahjakas. Mutta olen hyvä kuuntelija, osaan puhua erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Tulen hyvälle tuulelle kun saan olla minulle tärkeiden ihmisten seurassa. Saan elämääni toivoa ja erilaisia näkökulmia ajatuksistani. 

Tämä teksti on pitkä, mutta minulle tärkeä. Se herättää paljon ajatuksia, ainakin minussa. Nyt riittää taas mietittävää ja pohdittavaa pitkäksi aikaa. Joskus ajattelen että olin varmaan filosofi edellisessä elämässäni. 

Hyvää yötä kaikille. Olkaa rohkeasti keitä olette ja nauttikaa elämästä!

Merkku